Sinä puutut pöydästämme

Sinä puutut pöydästämme. 

Me sytytämme erityisen kynttilän. 

Ihmiset joskus kysyvät, enkö ole vielä päässyt yli sinusta. 

Minä ihmettelen kovin, mitä he tarkoittavat. 

Sinä panit hammaspyörän pyörimään minussa. 

Ketjureaktion ilman loppua. 

Eteenpäin ja taaksepäin.

Olen kutonut sinut itseeni. Kuin langan, joka vaihtaa väriä kuvakudoksessa. 

Maaginen lanka, joka muistuttaa minua perspektiivistä. 

Ja antaa minulle uusia aiheita, joiden juuret ovat sisimmässäni.

Ei, en minä ole päässyt sinusta yli. Miksi olisinkaan? 

Minä elän kaikkea sitä, jonka sinä annoit. 

Ja olen onnellinen siitä, 

että sinä kosketit minua ja muutit minut kyynel kyyneleeltä. 

Uskon, että se on sinun lahjasi maailmalle.

- Kristina Grahn -

Joulunodotusta ja muuttopuuhia

Niin se aika juoksee eteenpäin...ainakin kun pitää itsensä kiireisenä. Minulla tuo kiire ja jatkuva tekeminen taitaa olla ominaispiirre. En ole pitkään aikaan kerennyt pysähtyä...siksikö Aleksinkin suhteen on ollut helpompaa? Kotonakin ollessani heti jos olen seisahtunut hetkeksi ja Aleksi on tullut mieleeni, on ikävä ja itku tullut rajuna esille. Suurimman osa päivästä olen kuitenkin pitänyt itseni kiireisenä, jolloin aikaa pysähdykselle ja ajattelulle ei ole tullut.

Joulukortit suomen syöpäsairaiden lasten hyväksi on nyt tälle vuodelle tehty. Ensi vuonna taas uudestaan. Myös cvk-pussukka keräys on loppunut ja vuodenvaihteessa olisi tarkoitus viedä pussukat eteenpäin.

Niin moni pieni taistelija on taas hävinnyt taistelunsa. Jokainen hävitty taistelu koskettaa minua niin syvältä. Ahdistaa ja itkettää tämä epäreiluus ja elämänkulku. Koskaan kun ei saa vastausta kysymykseen: miksi?

Olemme Timon kanssa tehneet päätöksen että muutamme takaisin Vihantiin. Vihanti on kuitenkin paikka jossa asuimme Aleksin kanssa. Muutimme sieltä pois Aleksin kuoleman jälkeen. Siellä on paljon muistoja..hyviä sekä huonoja. Voi olla että tulee hankalia aikoja ja paikkoja, mutta ne asiat on kohdattava. Uskon sen olevan osa surutyötä ja sitä että saamme asiat käytyä läpi perusteellisesti. Saimme jo tällä viikolla avaimet asuntoon. Oli mahtavaa, mutta osin outoakin tuntea, että täällä on hyvä olla. Täällä tunnen olevani  kotona..lähempänä Aleksiakin.

Myös aleksin hautakivi saapui vihdoin ja viimein marraskuun alussa. Kivi on sanoinkuvaamattoman kaunis ja Aleksin näköinen. Laitan kuvan seuraavalla kerralla. Sain kivisuunnitelijalta myös kaulakorun, jossa oli sydämenmuotoinen pala, joka oli lohjennnut Aleksin hautakivestä teko vaiheessa. Se on yksi tärkeimmistä aarteistani tällä hetkellä.

joulukin on tuloillaan. Haikeus ja ikävä pyrkivät pintaan, mutten anna niille tilaa. Nyt hoidetaan ensin muutto, laitetaan hiukan joulua ja sitten otan aikaa itseleni ja ikävälle. Tiedän ja tunnen, että siellä pinnan alla se hautoo ulospääsyä, totaalista nujertamistani...