HIijaisuus

Huoneeni täyttää hiljaisuus...

Ei kuulu pienen poikani leikin ääniä,

eikä muutakaan.

Tekisi mieli ravistella vanhempia. Tekisi mieli sanoa, että älä tiuski...älä menetä hermojasi, mieti ennenkuin torut. Mieti jokaista sanaasi ja liikettäsi. Onko ne pakko sanoa tai tehdä? Koskaan kun ei tiedä milloin on se viimeinen päivä!

Olen aika sanaton tällä hetkellä. Ikävä ja tuska pyrkii pintaan. Itse kadun hermojeni menettämistä...sanoja joita sanoin pienelle pojalleni...Olen kauan aikaa tuntenut huonoa omaa tuntoa olemisestani. Vasta eilen, katsoessani Aleksin videoita...huomasin, että ehkä sittenkin olen ollut hyvä äiti...ehkä.

Aaltoilua...

...sitähän tämä on...

tämä surutyö.

Aaltoilua.

Ajan myötä,

 aallot muuttuvat kenties loivemmiksi.

Mutta tällä hetkellä...

...on täysi myrsy käynnissä...

Ikävä on taas suunnaton. Mitä minä ajattelinkaan muutama päivä sitten? Tuntuu, että tämä tuska hellittää otettansa? Ehei...olin täysin väärässä. Miten minä edes uskalsin kuvitella niin? Haluaisin katsoa Aleksin videoita...mutta en pysty. Se olisi liian tuskallista. Yritän nyt sitten vain jotenkin tyynnyttää ikäväntunteeni...saada taas elämästä kiinni.

Kuolleiden lasten muistopäivään loottyen on tullut paljon haastattelupyyntöjä. Kiitos niistä! Asia on tärkeä! Mutta en minä haluaisi kertoa meistä...meidän selviytymisestämme...surusta. Haluaisin kertoa pienestä URHEASTA TAISTELIJAPOJASTAMME, joka koki niin paljon, mutta sai lopulta niin vähän. Haluaisin kertoa Aleksin taistelusta...pienestä miehestä joka loi positiivisuudellaa uskoa ja toivoa myös meihin vanhempiin. 

Myrsky on viimein tyyntynyt,

taistelu hävitty.

On niin hiljaista -

ei ole mitään.

Sydän kämmenellä hiljaa huokaa,

laskenko sen sinun vierellesi,

siellä sen paikka on.

- Kirjasta: Sinua en unohda -

Syksyn tulo...

Luonnon kauniit värit, pimenevät illat ja ilman viileneminen kertovat syksyn tulosta. Luonto kuihtuu, kukat ja kasvit kuolevat...masentavaa. Olen kuitenkin onnistunut edes hiukan nauttimaan syksyn tulosta kauniin luonnon kautta. Ehkä minä sittenkin jaksan tämän syksyn ja tulevan talven läpi!

Aleksin hautakivisuunnitelmat tulivat vihdoin! Kivestä tulee ainutlaatuinen ja kaunis! Meidän Aleksimme näköinen. Hautakiven pystytys on lokakuun lopussa.

Viimeiset pari viikkoa ovat sujuneet melko tasaisesti. Ikävä ei ole ollut pääosassa, vaan on kerrankin esittänyt sivuosaa päivissäni. Johtuneeko sitten kiireestä, jonka vuoksi olen hiukan saanut hengähtää surun ja ikävän puristavasta otteesta? Tällä viikolla pidetty Elämä Lapselle-konsertti sai kyllä taas tunteet jylläämään!

KUOLLEIDEN LASTEN MUISTOPÄIVÄ

23.9.2011 ympäri suomen

 

TURKU, klo 19:00, Tuomiokirkon aukio 

KEMI, klo 19:30, Sisäsatama 

KIRKKONUMMI, klo 17:30, Uusi Hautausmaa

HELSINKI, klo 19:00, Kampin auki

OULU, klo 18:30, Ainolanpuiston paratiisisaari (opasteet ohjaavat perille)

HYVINKÄÄ, klo 19:00, Puolimatkan Hautausmaa

KAJAANI, klo 19:00, Raatihuoneen tori 

KUOPIO, klo 18:00, Kuopion Iso Hautausmaa

PORI, klo 18:30, Keski-Porin kirkko

JYVÄSKYLÄ, klo 19:00, Kirkkopuisto

KUHMO, klo 19:00, Uuden hautausmaan kappeli

23. syyskuuta vietämme virallisesti muistopäivää kuolleille lapsillemme. Muistopäivää vietettiin ensimmäisen kerran viime vuonna. Tarkoituksenamme on vakiinnuttaa tämä päivä vuosittaisena muistopäivänä ja kynttilän sytyttämisiä, kynttiläkulkueita tai muuta tapahtumaa järjestetään eri puolilla Suomea.

Tapahtuma on tarkoitettu meille vanhemmille, jotka olemme lapsen menettäneet. Niille jotka kuolivat sairauteen, niille jotka eivät koskaan ehtineet syntyä, niille jotka menehtyivät tapaturmaisesti, kaikille kuolintavasta riippumatta ja ilman ikärajaa, sillä aikuisenakin kuollut on jonkun lapsi. Niille veljille ja siskoille, jotka surevat sisarustaan. Isovanhemmille. Kummilapsen menettäneille. Tarha- tai koulukaveria ikävöimään jääneille. Työkaverin menettäneille. Ihan kaikille. Myös niille joita maassamme tapahtuvat tragediat koskettavat, kuten Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat tai Myyrmannin räjähdys. Myös ulkomaiden tapahtumien uhrien muistoksi. Muistopäivämme on myös uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton.

Kuolleiden lasten muistopäivä on rauhan ja rakkauden päivä. Päivä, jona voimme yhdessä tukeutua toisiimme, muistaa ja sytyttää kynttilän tuomaan lohdutusta ja valoa tulevaan. 

FACEBOOK: kuolleiden lasten muistopäivä

Järjestän itse Oulun tapahtumaan. Oulussa tapaamme pe 23.9 klo. 18.30 Ainolanpuiston Paratiisisaarella, josta lähdemme kynttiläkulkueena kohti Tuomiokirkkoa, jonne laskemme kynttilät. Otathan mukaan oman lasisen kynttilän. Jos et halua osallistua kulkueeseen, voit myös käydä laskemassa pelkän kynttilän Tuomiokirkon portaille. 

Oulun tapahtuman yhteystiedot: 

muistopaiva@hotmail.fi tai 

FACEBOOK: kuolleiden lasten muistopäivä/oulu