Traumaterapiassa olen kulkenut nyt 1,5 vuotta. Tuo aika on ollut ehdottomasti yksi tärkeimmistä ajanjaksoista elämässäni. Olen pikkuhiljaa ruvennut saamaan olooni edes jonkilaista kestettävyyttä. Olen pystynyt kohtaamaan kipeitä asioita ilman alkoholia. Olen oppinut kuuntelemaa kehoani ja sen viestejä. Erityisesti se, on ollut yksi mahtavimmista oivalluksista elämässäni. Olen joutunut pysähtymään, hengittämään ja rauhoittumaan. Pala palalta yritän koota itselleni minun näköiseni, uuden elämän.
Tämä kaikki on ollut erittäin työlästä ja raskasta. Monet kerrat olen meinannut luovuttaa ja palata entiseen ja edelleen tuntuu että joudun sinnittelemään paljon. On ollut todella raskaita päiviä, mutta olen saanut myös niin mahtavia kokemuksia ja oivalluksia jotka saavat minut jatkamaan tätä prosessia. En tiedä tuleeko tästä koskaan valmista...Saanko koskaan tätä katkeruutta selätettyä, mutta hyvällä alulla ollaan.
En tiedä jatkanko enää tähän blogiin kirjoittamista vai luonko uuden blogin tästä uudesta matkastani. Kiitos kuitenkin kaikille lukijoilleni jotka ovat tekstejäni lukeneet. Ihanaa kevättä kaikille!
