Aurinkoinen tervehdys

Kirjoitellaanpa välillä positiivisempi postaus. Niin kuin olen aiemminkin painottanut, että vaikka suurinosa teksteistäni on surua, ikävää ja ahdistusta täynnä..ei elämäni suinkaan ole sitä joka päivä. Ensimmäiset kaksi vuotta Aleksin kuoleman jälkeen ehkä olikin, mutta ei enää nykyään. Tulee vain kirjoitettua ja purettua tätä pahaa oloa aina tänne blogiin.

Mutta vielä viitaten tuohon edelliseen tekstiini, niin kyllä olen katkera tietyistä asioista ja ankara itseäni kohtaan liian monessa suhteessa. Se asia minun tulisi opetella muuttamaan itsessäni, mutta uskokaa että teen töitä itseni ja luonteeni suhteen joka päivä :)

Päiviini kuulluu näillä nykyä ihan hyvää. Olen nyt aloittanut treenaamisen kunnolla ja ensi viikolla loppuu tupakointi. Myös Sm-kisat lähestyvät kovaa vauhtia. Tämä treenaaminen, itsestään huolehtiminen ja aurinko, on saanut elämäni tuntuumaan taas elämisen arvoiselta pitkästä aikaa :)

Tähän loppuun vielä pieni video Aleksista <3