En voi käsittää...

...miten ole pystynyt käymään tämän kaiken läpi?
Katselin tänään läpi Alekin sairastumisen aikaisia videoita. Erityisesti luuydinsiirto aikaiset videot olivat erittäin pahaa katseltavaa. En voi käsittää miten olen käynyt nuo ajat läpi selväpäisenä...

Kaikki tekee niin pahaa...raastaa sydäntä niin että on hankala hengittää!

Rakas pieni poikani...joka joutui käymään läpi nin paljon kipua ja kärsimystä! En voi sanoi kuvailla sitä kaikkea mitä Aleksi joutui käymäänläpi....minun pieni rakkaani...joutui kärsimään niin paljon...turhaan..

Tekee kipeää...

Taas on muuton myötä edessä Aleksin lelujen, tavaroiden ja vaatteiden läpikäyminen...pitäisi jaksaa järjestellä ja lajitella ne jotenkin. Hyvin vähän olemme raaskineet laittaa pois mitään...kirpputorille on lähinnä mennyt vaatteita ja leluja joista Aleksi ei niin välittänyt.

Olen koko aamun viikkaillut, silittänyt, tuoksutellut ja kosketellut Aleksin vaatteita...vauva-ajoilta kuolemaan. Niissä on niin paljon muistoja. Hyviä ja huonoja. Muistan kuinka sairaala-aikana Aleksi valitsi aina itse vaatteet mitä hän laittaa päälle :) Lemppareita olivat Salama MC Queen vaatteet, pörrösukat, fleece paidat ja yleensäkin kaikki värikkäät vaatteet. Vastaan on tullut myös paljon vaatteita, joita Aleksi sai 3-vuotis syntymäpäivälahjaksi, mutta mitä ei kertaakaan keretty käyttämään.

Hautaan laitoimme Aleksille Salama MC Queen alushousut, paidan ja housut sekä pörrösukat. Leluista lähtivät mukaan Tomi Traktori, Hauva ja Franklin.

On niin ikävä pienokaista!

Vuoden takaisissa mietteissä...

Aleksi ja äiti mannerheimintien asunnossamme 1.5.2010

Niin se aika kuluu...juoksee ohi huomaamatta. Kohta on jo vuosi kulunut Aleksin kuolemasta...minä taidan elää vieläkin siinä ajassa, että se olisi tapahtunut muutama kuukausi sitten. Lueskelin tuossa blogiani Aleksin luuydinsiirto ajoilta. Vuosi sitten tähän aikaan Aleksi odotti pääsyä pernan poistoon ja muutama päivä myöhemmin alkoivat vakavat keuhko-ongelmat. Tähän aikaan saimme kuitenkin käydä päivisin asunnollamme Aleksin kanssa ja pikkumies oli niin hyvässä kunnossa. Tulevaisuuden näkymät olivat kirkkaat.

Ensimmäinen äitienpäivä ilman pikkumiestäkin on nyt käyty läpi. Itku tuli aamulla heti sängystä noustessa. Sain Timolta ihanan kortin, jossa oli ihana runo:

Olet olemassa

rakas ihminen,

elämä on kaunis 

ja tiedät sen.

Ei tärkeintä 

mitä sanot, teet

vaan mitä olet

hymy, kyyneleet.

Olet olemassa,

sitä tarvitsen

kuin lintu ilmaa,

maata kukkanen.