...tämä ajan kulu. Viime kirjoituksesta on yli kuukausi...paljoakaan ei ole tuona aikana kerennyt tapahtua, mutta käsittämätöntä että reilun kahden viikon päästä on joulu.
Käsittämätöntä
...että Aleksin kuolemasta on kulunut jo 2 vuotta ja 5 kuukautta. Puhuimmekin mieheni kanssa viikko sitten ajan kulusta ja huomasin kuinka eri ajassa kuljemme surun käsittelyn kanssa..Mieheni hämmästyy siitä kuinka aika on kulunut, eikä hän ole saanut mitään aikaan..on vain elänyt päivä kerrallaan "saavuttamatta mitään". Itse taas koen että kyllä...aika on kulunut nopeasti, mutta koen syyllisyyttä siitä etten enää itke ja sure päivittäin vaan olen esim. pystynyt palaamaan työelämään. Kyllä..positiivista ja tervettä..tiedän..mutta silti koen sen kaiken tapahtuneen liian nopeasti. Tosin sitten taas tunnen että Aleksin kuolemasta on kulunut vasta n. 6 kk:tta...joten suruasiat ovat edelleenkin lähellä sydäntä, kunhan niille vain antaisi aikaa ja vapautta.
Muuta en nyt tänään purakkaan..palataan asiaan kunhan saan tämän aikakäsitykseni taas raiteilleen.
