Sinä puutut pöydästämme

Sinä puutut pöydästämme. 

Me sytytämme erityisen kynttilän. 

Ihmiset joskus kysyvät, enkö ole vielä päässyt yli sinusta. 

Minä ihmettelen kovin, mitä he tarkoittavat. 

Sinä panit hammaspyörän pyörimään minussa. 

Ketjureaktion ilman loppua. 

Eteenpäin ja taaksepäin.

Olen kutonut sinut itseeni. Kuin langan, joka vaihtaa väriä kuvakudoksessa. 

Maaginen lanka, joka muistuttaa minua perspektiivistä. 

Ja antaa minulle uusia aiheita, joiden juuret ovat sisimmässäni.

Ei, en minä ole päässyt sinusta yli. Miksi olisinkaan? 

Minä elän kaikkea sitä, jonka sinä annoit. 

Ja olen onnellinen siitä, 

että sinä kosketit minua ja muutit minut kyynel kyyneleeltä. 

Uskon, että se on sinun lahjasi maailmalle.

- Kristina Grahn -