Tunnen taas rinnassani
tuskallisen puristavan tunteen...
tuon tunteen olen kokenut aiemminkin.
Tuo tunne salpaa hengityksen.
Se kuvastaa ääretöntä pelkoa,
ahdistusta, tietämäättömyyttä...
Eikö tämä kaikki jo riittäisi?
Emmekö voisi saada lupaa palata normaaliin elämään?
Sinä olet niin naurava,
niin tietämätön tästä kaikesta.
En jaksaisi tätä kaikkea
päivääkään ilman sinua...
Sinä ammennat minuun
voimaa olemuksellasi.
Olen silti murtumaisillani,
mutta en voi...
koska silloin luovuttaisin.
- äiti -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti