Joulukortit suomen syöpäsairaiden lasten hyväksi on nyt tälle vuodelle tehty. Ensi vuonna taas uudestaan. Myös cvk-pussukka keräys on loppunut ja vuodenvaihteessa olisi tarkoitus viedä pussukat eteenpäin.
Niin moni pieni taistelija on taas hävinnyt taistelunsa. Jokainen hävitty taistelu koskettaa minua niin syvältä. Ahdistaa ja itkettää tämä epäreiluus ja elämänkulku. Koskaan kun ei saa vastausta kysymykseen: miksi?
Olemme Timon kanssa tehneet päätöksen että muutamme takaisin Vihantiin. Vihanti on kuitenkin paikka jossa asuimme Aleksin kanssa. Muutimme sieltä pois Aleksin kuoleman jälkeen. Siellä on paljon muistoja..hyviä sekä huonoja. Voi olla että tulee hankalia aikoja ja paikkoja, mutta ne asiat on kohdattava. Uskon sen olevan osa surutyötä ja sitä että saamme asiat käytyä läpi perusteellisesti. Saimme jo tällä viikolla avaimet asuntoon. Oli mahtavaa, mutta osin outoakin tuntea, että täällä on hyvä olla. Täällä tunnen olevani kotona..lähempänä Aleksiakin.
Myös aleksin hautakivi saapui vihdoin ja viimein marraskuun alussa. Kivi on sanoinkuvaamattoman kaunis ja Aleksin näköinen. Laitan kuvan seuraavalla kerralla. Sain kivisuunnitelijalta myös kaulakorun, jossa oli sydämenmuotoinen pala, joka oli lohjennnut Aleksin hautakivestä teko vaiheessa. Se on yksi tärkeimmistä aarteistani tällä hetkellä.
joulukin on tuloillaan. Haikeus ja ikävä pyrkivät pintaan, mutten anna niille tilaa. Nyt hoidetaan ensin muutto, laitetaan hiukan joulua ja sitten otan aikaa itseleni ja ikävälle. Tiedän ja tunnen, että siellä pinnan alla se hautoo ulospääsyä, totaalista nujertamistani...
Toivottavat viihdytte siellä Vihannissa ja saatte voimia käydä niitä hyviä ja huonoja muistoja läpi. Suru vie voimia ja aina välillä pitääkin päässä lepäämään surusta. Toivotan oikein lämpöisää joulua teille molemmille! Toivon, että tunnette Aleksin läsnäolon keskellänne <3 Haluan uskoa, että hänellä on nyt hyvä olla ja että hän on aina lähellänne kunnes kohtaatte jälleen. Hän rakastaa teitä ikuisesti <3
VastaaPoistaHannele