Analysointia ja kahden vuoden takaisia mietteitä

Talvi. Maa on niin kauniin valkoisena. Mutta on pimeää. Minä en pidä pimeästä. Monestakin syystä. Eniten se ahdistaa...se ei ainakaan paranna ikävän tunnetta.

En oikein osaa analysoida missä vaiheessa surutyötä olen nyt..tai sitä miten minulla menee. Toisaalta tuntuu että menee paremmin, muuta toisaalta taas huonommin. Paljoa en muistakaan seuraavasta puolesta vuodesta kun Aleksi kuoli. Muistan vain jotenkin sen epätodellisen olon elämästä...todellisuudesta. Muistan myös jatkuvan ahdistuksen, puristavan tunteen rinnassa. Käsittelin ja ajattelin Aleksia ympäri vuorokauden.

Nyt, tänä päivänä Aleksi on mielessäni päivittäin. Jokainen päivä on samanlainen, ilman ilon tunteita...tai muitakaan tunteita. Edelleenkin päivät täyttää epätodellisuus. Kuin en olisi olemassa. Herään kyllä joka päivään, teen arjen rutiinit...mutta kaikki on silti niin tyhjää. Elämä on tyhjää. Aleksin kuolemasta on kulunut kohta 1,5 vuotta. Tänä päivänä työnnän ehkä enemmän Aleksin asioita taka-alalle...välttelen. Mutta jos pysähdyn hetkeksikään ajattelemaan Aleksia, katsomaan valokuvaa yms. tuska tulee kovalla voimalla esiin. Kovempana kuin aiemmin.

Olen taas päivittänyt Aleksin leukemia blogia. Vielä olisi jäljellä tuo viimeinen kuukausi. Kuukausi, jolloin maailmani romahti. Heinäkuu 2010.

Tässä ote Aleksin blogista. Viimeisestä tammikuusta, 2010.

Joulun ajan saimme olla kotona lähes kaksi viikkoa. Arja mummu tuli tuli myös Helsingistä luoksemme ja vietimme joulun Lampinsaaressa rakkaittemme seurassa. Oli ihanaa että Aleksikin pääsi leikkimään serkkupoikiensa kanssa. Mäen laskussa käytiin myös ahkerasti.

Mäenlaskua 18.12.2009

Joulukuun lopulla menimme takaisin sairaalaan. Aleksilta otettiin ct-kuvat ja LYP. Ct- kuvissa sienipesäkkeet olivat pienentyneet ja niitä oli havaittavissa 20. Lääkäreiden mukaan jäljellä olevat pesäkkeet eivät ole enää aktiivisia ja ovat luultavasti arpikudosta.

LYPpi vastaus sen sijaan jätti miettimisen varaa. Jäännöstauti oli negatiivinen, mutta soluissa oli havaittavissa joitakin muunnoksia ym. joista ei osattu varmuudella sanoa mitä ne olivat. Aleksille annettiin fläkki (osa c-blokista) ja luuydinsiirto olisi näillä näkymin helmikuussa.

Fläkin jälkeen aleksille tuli taas infektioita, mutta saimme onneksi olla kotona jonkin verran ja kävimme lähes päivittäin tankkauksilla ja ottamassa antibiootit osastolla.

Kotonakin rasvasimme ahkerasti ihoa