Noin kahden viikon päästä olisi taas vertaistukiviikonloppu tiedossa Kuortissa. Odotan viikonloppua innolla! On ihanaa ja helpottavaa tavata ihmisiä jotka ovat kokeneet saman.
Muuttomme etenee pikkuhiljaa. Myös tämän muuton myötä, Aleksin tavaroiden läpikäyminen on nostanut tunteet pintaan. Leikkikaappi on odottamassa uusia leikkijöitä..serkkuaj yms. rakkaita pienokaisia. Tuntuu toisaalta hyvältä että Aleksin tavaroilla leikitään. Uskon että Aleksi olisi mielissään esim. siitä että niin tärkeät serkkupojat ja tyttö leikkivät hänen leluillaan. Serkut olivat kuitenkin niin tärkeitä Aleksille ja hän ikävöi serkkujaan leukemiahoitojen aikana kovasti!
Aleksin haudalla tulee nykyään käytyä kerran kuussa. Haudan hoitaminen tuntuu edelleen tärkeältä, muttei ole mitattaviss alkuaikoihin. Tuntuu muutenkin uskomattomalta että Aleksin kuolemasta on kulunut jo 1,5 vuotta. Tuntuu kuin olisin menettänyt pienokaiseni vasta 4 kk:tta sitten. Niin...onko se ikävä helpottanut...en tiedä. Ehkä muuttunut ainakin. En tiedä onko parempaan vai huonompaan suuntaan. Sana aaltoilu kuvaa surutyötä niin hyvin. Ehkä aallot ovat edes hieman loivenneet...
 |
| Aleksin hautakivi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti