Kiitokset Liinulle kommentista..ilman sitä olisi tuskin tullut päivitettyä kuulumisiani <3
Näin Joulun lähestyessä ahdistukseni kasvaa..pidemmälle mietittyäni, samapa se mikä vuoden aika on niin, jokaiseen liittyy tietynlaiset muistot poikani kanssa. Aleksin kuoleman jälkeen, emme ole pystyneet viettämään Joulua missään muualla kuin kotona..olemme eristäytyneet kotiimme surumme kanssa. Ajattelin että tänä Jouluna asiaan tulee muutos, mutta olen alkanut perääntymään..haluan vain olla kotona, vaikka olisi varmasti tervettä edes yrittää viettää Joulu jossakin muualla, läheisten ihmisten kanssa.
Olen ollut sairaslomalla toukokuun lopusta lähtien. Suunnitelmissa on nyt kuntoutus ja uudelleen kouluttautuminen. Kamppailen edelleen päivittäin ahdistukseni kanssa, mutta eteenpäin mennään varmemmin askelin mitä vuosi sitten.
Elämääni on tullut myös pieniä valopilkahduksia <3
Olen aloittanut Partylite konsulttina, jota teen tällä hetkellä ns. harrastuspohjalta omien voimavarojeni mukaan. Olemme muuttanee Ouluun, joten olen myös herätellyt tanssiharrastustani uudelleen ja päässyt jopa kilpailuryhmään :) Se on asia jota, en sanoin pysty kuvailemaan kuinka iloinen olen. Aikoinani opetin tanssia 8 vuotta, mutta jouduin lopettamaan polveni takia. Nyt olen taas saamassa elämääni takaisin..tanssi on asia, joka on aina ollut minulle sanoin kuvaamattoman tärkeä!
Aleksin suhteen olen edelleen tilanteessa, jossa välttelen ikävää ja muistoja.
Elän edelleen päiväkerrallaan, pikkuhiljaa.
Rakkaudentäyteistä Joulua jokaiselle lukijalleni <3
Kiitos, kun jaksoit käydä päivittämässä kuulumisiasi!
VastaaPoistaHienoa, että olet saanut elämääsi uutta sisältöä uuden ja uudelleen herätellyn vanhan harrastuksen muodossa! Onkin viisasta kuunnella itseään ja tuntemuksiaan ja sitoutua harrastuksiin juuri sen verran mitä omat voimat antavat myöten.
Pimeä vuodenaika ja joulun läheisyys ei surevan oloa ainakaan helpota - sen huomaan itsekin. Kannustaisin kuitenkin, että yrittäkää kaikesta huolimatta etsiytyä läheistenne pariin joulun aikaan -ilman paineita ja ennakkosuunitelmia tai edes -aikatauluja. Sopikaa vaikka etukäteen, että tulette, mutta ette tiedä ja osaa varmasti sanoa miten jaksatte yhteiseen joulun viettoon sitoutua ja kuinka pitkään jaksatte viipyä. He varmasti ymmärtävät!! Ja jos välillä ette jaksa olla seurassa ja haluatte vetäytyä omiin oloihinne, sekin on varmasti teille täysin sallittua! Sekin on puoli voittoa, jos lähdette kotoa, vaikka lyhyeksikin aikaa. Aleksi kyllä kulkee mukananne minne ikinä menettekin! <3
Toivottavasti jaksat taas välillä käydä päivittämässä blogiasi! Kaikkea hyvää joulun odotukseen huolimatta kaikesta ahdistuksesta ja kipeistä muistoista, joita se mieleen tuo -halusipa tai ei... Anna itsellesi lupa ottaa ilolla vastaan jokainen pienen pienikin valon pilkahdus, joita elämä suo! Voimia ja jaksamista toivon teille edelleen sydämestäni!!
Halauksin, Liinu
Hei!
VastaaPoistaMiten joulun viettonne sujui? Olitteko kotona vai uskaltauduitteko lähtemään jonnekin muualle?
Olet ollut paljon ajatuksissani. Toivottavasti vuosi 2014 tuo mukanaan rauhaa ja levollisuutta. Lapsen menetyksestä aiheutunut, loppuelämämme ajan kestävä suru ei häviä koskaan, se jää meihin asumaan, mutta uskon, toivon ja luotan siihen, että sen kanssa oppii elämään.
Halauksin, Liinu
Kiitos Liinu kommenteistasi <3 ne lämmittävät sydäntä! Olimme joulun mieheni vanhempien luona ja siellä oli myös mieheni veli perheineen ja Aleksin serkut <3 Joulu meni yllättävän hyvin ja tohinaa riitti lasten kanssa, joten ajatukset eivät kovin päässeet karkailemaan. Haikea olo oli, mutta olen tyytyväinen että uskaltauduimme lähtemään kotoa pois. Hyvää uutta vuotta 2014 myös sinulle Liinu ja kaikille lukijoilleni <3
VastaaPoistaHei,
VastaaPoistablogisi nimi tarttui, takaisin elämään.. esikoistyttäremme kuolemasta on kohta puoli vuotta, rabdomyosarkooma uuvutti lopulta 1,5 vuoden taistelun jälkeen. Päivät kuluvat miten kuluvat, miten päästä takaisin elämään? Parempaa tätä vuotta
toivottelee , Eve
Kiitos viestistäsi Eve <3 Ja sydämellinen osaanotto teidän pienen taistelijatyttönne poismenosta! Nämä lasten syöpätaistelut vain ovat niin karu ja epäoikeudenmukainen asia, etten voi niitä järjellä ymmärtää. Toki kaikki muutkin laspsia koskettavat vakavat sairaudet, mutta niistä minulla ei onneksi ole kokemusta.
VastaaPoistaNiin..miten päästä takaisin elämään? Itselläni on auttanut aika..se tosiaan armahtaa. Toisilla nopeammin toisilla vasta monien vuosien jälkeen. Olen itsekin elänyt kuin sumussa monta vuotta..nyt voin jo sanoa päivien hieman kirkastuneen.
Voimia jokaiselle tällä kivikkoisella tiellä kulkeville <3
Luin blogisi, ja poikasi sairaudesta kertovan blogin tänään kokonaan, ja täytyy myöntää etten ole itkenyt niin hysteerisesti pitkään aikaan. Kirjoitat pojastasi, tunteistasi, ja elämästäsi niin käsinkosketeltavan kauniisti ettei itkusta meinannut tulla loppua ensinkään. Mutta silti, haluaisin myös lukea poikasi sairaudesta kertovan blogin ne viimeisetkin päivät, mikäli niitä joskus kirjoitat ja julkaiset. Kaikkea hyvää toivotellen Memmuli
VastaaPoista