Niin se vaan aika vierii eteenpäin..käsittämätöntä tämä ajan juoksun nopeus. Aleksin kuolemasta tulee kesällä 4 vuotta. Meidän pikkumies menisi jo ensimmäiselle luokalle ja olisi jo huimat 7 vuotta <3
Ihan ensimmäiseksi kiitos kaikille jotka lukevat blogiani ja keneltä olen saanut palautetta blogiini tai sähköpostiin. Kaikki sananne ovat olleet rohkaisevia ja merkityksellisiä! Moni toivoo että päivittäisin Aleksin viimeiset päivät tuonne leukemia blogiin, ja lupaan että viimeistään Aleksin syntymäpäivänä loputkin tekstit ovat siellä luettavana.
No mitä sitten elämäämme kuuluu? Parempaa, valoisampaa ja toiveikkuutta, jos kolmella sanalla pitäisi tämän hetkisiä fiiliksiä kuvata. Olen siis kulkenut terapiassa tämän ahdistukseni kanssa nyt kohta vuoden päivät. Olen myös aloittanut lääkityksen, pitkällisen vastustelemiseni jälkeen ja todennut sen olleen paras ja voimaannuttavin asia. Lääkeiden aloituksen suhteen olen ollut niin kovin vastusteleva sen takia, että toivon tulevani raskaaksi tämän vuoden puolella ja silloin en halua syödä minkäänlaisia lääkkeitä. Lääkkeiden aloitus on kuitenkin muuttanut elämäni niin paljon parempaan suuntaan, että neljän vuoden pimeyden ja ahdistuksen jälkeen, tunnen taas eläväni ja hymyilenkin :)
Olen myös aloittanut taas hyväntekeväisyys projektin suomen syöpäsairaiden lasten hyväksi ja yhteistyössä projektissani on Moola (Moolan kotisivut) . Eli olen askarrellut taas avainnauhoja, joista kaikki tuotto käytetään lyhentämättömänä suomen syöpäsairaiden lasten hyväksi. Jos kiinnostuit avainnauhoista, laita minulle viestiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti