Nyt olemme kulkeneet vuoden ympäri ilman pientä poikaamme. On koettu isän- ja äitienpäivä, syntymäpäivä, joulu ym. juhlapyhät, kuolinpäivä sekä Aleksin hautajaispäivä.
Puistattaa
Muistan hautajaispäivän 7.8.2010 erittäin hyvin. Erityisesti sen hetken kun arkku pantiin kiinni viimeisen kerran.
Vietin ajat ennen siunaustilaisuuden alkua Aleksin avoimen arkun äärellä kylmiössä. Höpöttelin, silittelin, pusuttelin ja itkin. Muistan kuinka pappi tuli sanomaan, että nyt olisi mentävä. Silloin minut valtasi paniikki! Nyt poikani vietäisiin minulta lopullisesti..en saisi enää ikinä nähdä häntä enkä koskea.
Toinen paniikinomainen tilanne oli, kun Aleksi laskettiin hautaan ja hautaa alettiin peittämään. Minun pieni rakkaani...yksin tuonne kylmään ja pimeään...
Hautajaiset olivat sanoinkuvaamattoman raskaat! Vaikkakaan en tiedä miten laulatin vieraita muistotilaisuudessa yhdellä Aleksin lempilauluista: autolla ajetaan varovasti. Hautajaisten jälkeisestä ajasta en sitten paljoa muistakaan.
Olit niin kuin tähdenlento
VastaaPoistalapsukainen, pieni hento.
Jäi susta muisto sydämiin
ja silmät täyttyy kyyneliin. <3<3<3
Voimia Johanna <3 Itku tuli lukiessa. Ei löydy sanoja lohduttamaan, tuo päivä on mielessä aina, ei olis koskaan toivonut sitä päivää tulevan kun joukostamme viedään pois se aurinkoinen elämänhalua täynnä oleva rakas lapsonen. Aleksia ikävöiden ja rakkaudella muistaen <3