Niin...se Joulu...

Joulu tuli ja meni. Ei hujahtanut ohi huomaamatta, muttei niin pahalla ahdistuksella kuin vuosi sitten. Aluksi ajattelin etten tee Joulua kotiimme pätkääkään..pa***t Joulusta. Tuo muuta kuin ahdistusta, ikävää ja itkua tullessaan. Perhejuhla. Niinpä. Ilman rakkainta perheenjäsentämme. Timo kuitenkin halusi laittaa Joulua jonkun verran. Niinpä koristelimme kuusen, teimme pienimuotoisen jouluaterian ja laitoimme poltimme kynttilöitä.

Kaikki oli vaan niin tyhjää...hiljaista. Tunteetonta. Sitä kaikkea on hankala sanoin kuvata. Kävimme Aleksin haudalla. Veimme havuja, tulppaaneita, sypressin ja tontun. Ahdistus iski päälle jo automatkalla. Pieni rakkaani...mikset voi olla seuranamme tänäkin jouluna. En halunnut mennä viettämään Joulua sukulaisiemme luokse. En samoihin paikkoihin, joissa olimme viettäneet aikaisemmat Joulut Aleksin kanssa. Ehkä olen itsekäs, mutta koin sen vielä liian raskaaksi minulle.